No joo huhhuh. Aika kauan on mennyt viime postauskesta. Olen siis käytännössä katsoen unohtanut olevani elossa täälläkin. Toisaalta asioita on ollut hirveesti päällä ja alla, joten ihan ymmärrettävää. Kaiken kukkuraksi en ole kokenut tänne kirjoittamista enää niin mielenkiintoisena. Lueskelin tuossa erästä muuta blogia ja päätin nyt sitten palata.

Asia #1

Muutin. Eli entinen kämppäkaverini lähti ulkomaille, joten jouduin muuttamaan asunnosta pois, sillä ei ole yksin siinä varaa asua. Nykyisen kämppäni sain suhteellisen helposti vaikka sitä epäilinkin. Täälläpäin kun kaikki vuokrat ovat sairaissa hinnoissa ja tulot pienet. Syystä tai toisesta näytöissä ravattuani sain puolen minuutin sisään pari kämppätarjousta. Ilmeisesti hakemukseni olivat olleet aika kelvollisia. Ottaen siis huomioon senkin, että silloin oli opiskelijoiden asunnonhakubuumi kuumimmillaan.

Asun siis huomattavasti lähempänä koulua (ja kaikkea muutakin) nykyään. Asunto on mieluinen, joskin melko pieni koppero. Ainakin vähemmän siivottavaa!! Mutta huhhuhuhuhuh kuinka saan rahat riittämään? Onhan sitä säästössä, mutta ei viitsisi kaikkea säästöä vuokriin laittaa. Kulutustottumukset täytyy laittaa uusiksi, vaikken juuri mitään ostele muutenkaan. Ruokaostokset olen painanut niin alas kuin vain mahdollista. Ehkäpä jopa epäterveellisen alas. Vaatteita en osta laisinkaan. Eilisen palkkapäivän kunniaksi ostin muutaman CD:n ja söin pizzan. Ei elämästä nyt niin kurjaa voi tehdä. Koulukirjojakaan ei enää noin vain ostella. Täytyy yrittää saada kirjastosta lainaksi. Opintorahakun ei enää yllä edes vuokran maksuun.

Asia #2

Minut huolittiin psykologin tarkastettavaksi. Puoli vuotta sain odottaa, mutten valita. Muilla on asiat varmasti huonomminkin. Jutteli sentään enemmän kuin tuo lääkäri. Pisti tilani syyksi suhteeni äitiin ja arveli masennusta. Suositteli jotaki tukiryhmiä, muttei kuitenkaan masennusryhmää. En perusta ryhmistä, joissa joutuu jakamaan omia asioitaan. Voi kyllä kuunnella muiden avautumista, mutta omat ongelmani eivät varmasti ketään kiinnosta, joten miksi niitä menisin levittelemäänkään.

Sanoi myös että tartteis mennä johonkin hengailuiltaan, että sais kavereita. Sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin on nyt aivan nollilla, kun kämppis lähti eikä ystäviä ole. Koulussakaan ei (luojan kiitos) ole ryhmätöitä. Niin että sinne hengailuiltaan sitö kai on lähdettävä. Epäilen kyllä, että ahdistun ja häivyn saman tien. Onhan niin käynyt aikasemminkin, joten miksei yrittää uudelleen.

Asia #3

Sain myös psykiatrille ajan. Huhhuh kylläpä nyt tosiaan asiat eskaloituu nopeasti. Juuri kun sain hengähtettyä tuosta psykologille pääsystä. Jaaaaah... Tarkoittaakohan tämä nyt sitä, että tarttee neljännen kerran selittää samat asiat uudelle ihmiselle? Toivottavasti ei. Ei jaksais. Pelottaa kanssa, että mitä se psykiatri mulle oikeen keksii. En halua mihinkään siedätyshoitoihin tai sähköshokkeihin. Nojoo, oletan että siellä sitten taas lässytellään asioita ja tarttee miettiä omaa käyttäytymistään. Toivottavasti se on hyödyllistä. Ja ilmaista. Ei ole nimittäin varaa.

Asia #4

Ja koulu alkoi jälleen. Kesä meni ihan kivasti, vaikka olikin aivan liian kuuma ja aivan liian vähän töitä. Kouluun paluu ahdisti, koska en saanut viime vuonna oikein mitään aikaseksi, enkä tätä menoa tänäkään vuonna, jos vain kirjottelen tänne blogiin. No joka tapauksessa. Tänään kävin jopa syömässä koulussa. Ihan vaan siksi, ettei kuolo veisi. En ole syönyt koulussa montaakaan kertaa. Siellä on halvat sapuskat ja ihan siedettävän makuset, mutta inhottava ruokailla. Kahvin sieltä yleensä vain haen.

Tänä vuonna tarttee siis tsempata. Ja ihan hyvä tsemppi tässä onki päällä. Jotenkin jaksaa paremmin kuin viime vuonna. Tai ainakin vielä. Saa nähdä, miten käy. Vajooko sitä taas jonnekin maan alle.

Asia #5

Ei ole viidettä asiaa, mutta tarttee laittaa, koska 4 on huono numero. Moi moi.