Vorteksin pyörteissä, hengissä vielä silti
Ytimen keskeltä pois valuu nestettä
Tätä se et kestä, katoat hetkessä
Ruger Hauer - Ukraina
En tunne omakseni tätä blogin kirjottamista. Sen varmaan näkee myös tästä päivitysaktiivisuudesta. Mulla on tosi pitkään mennyt aika lailla tasasen hyvin. Ainoa ongelma ehkä se, että kohta täytyy taas pitkästä aikaa mennä uusimaan resepti. Kun ei kauheesti kiinnostais mennä jutskaamaan kenenkään lekurin kanssa... Luultavasti lopetellaan lääkitys ja katotaan, mitä mun pää siihen sanoo. Ihan ok, taas yks rahareikä vähemmän.
Oon kieltämättä miettiny lopettamista ihan itekseni... Ei vaa hotsittais tosiaan se lääkäri. Mutta vierotusoireet on sen verran karseat, että luultavasti homma ei päättyisi kovin hyvin. Tosiaan, oon alkanut toisinaan unohtelemaan sen pillerin ottamisen. Tossa yks kerta huomasin, että millasta se oikeasti on olla vihanen. Kone tilttasi jatkuvasti, hiiri ei toiminu tms. nii kyllä pisti vituttamaan. Normaalisti olisin ollut paljon kärsivällisempi ja ottanu iisisti. Lukenu ehkä jotai kirjaa vaan... Mä en tiedä, se ei ollu kauhean kivaa. Ehkä se sit toimisi toiseenkin suuntaan, eli olisin oikeasti joskus iloinen. Lisäks ei välttämättä menis muisti aina, kun menee ryypiskelemään. Joo saa nähä, ihan sama, kai ne tietää, mikä on parasta mulle.
Yhteen juttuun en kyllä varmana tuu suostumaan. Nimittäin johonki psykoterapiaan menoon... Joo ei mulla ole varaa maksaa viikoittain jotai viittä kymppiä, ellei enempiki jostain höpöttämisestä. Niiden vertaistukiryhmienkin tehokkuus jäi hieman kyseenalaiseksi. Mä en tiedä miksi, mutta en usko siihen hömppään ollenkaan. Vähiten sen takia, ettei niillä ihmisillä oikeasti ole mitään kiinnostusta sua kohtaan.
Joono ihan sama, ei mun tästä pitäny edes kirjottaa. Vaan opiskelusta. Mä oon nimittäin pohtinut tosi paljon, miksi en viihdy koulussa. En muista, olenko tästä jo joskus aiemmin kirjottanut, ihan sama. Tää ajatus on nyt ollut tosi paljon mielessä. Veikkaan, että suurin osa ihmisistä luulee, että tykkään tosi paljon olla koulussa, tai siis opiskella siellä missä mä opiskelen, ja että mulla on tosi hauskaa siellä. Että siel on tosi mielenkiintosta ja innostavaa, inspiroivaa, motivoivaa ja kaikin puolin huikeeta. Se miksi ei oo, johtuu tietenkin musta ittestäni. Tykkäisin nyt vaan valittaa vähän jostain, eli jos olet luonteeltasi ärsyyntyvää tyyppiä, niin suosittelen lopettamaan lukemisen. Tästä tulee nyt nimittäin sellanen vinetys, ettei kaikkien kallo välttist pysy kasassa.
Eli mä opiskelen sellasessa mestassa, jonne ihmiset yleensä aika kärkkäästi haluaa. Tää opinahjo on siis suhteellisen kohtuullisen haluttu paikka, eikä varmaankaan niistä alhasimmista sisäänpääsyprosenteista puhuta. Jyvät karsitaan akanoista tiukkojen psyykkistä ja fyysistä kestävyyttä koettelevien yks-risti-kaks -tehtäväsarjojen avulla, lähes mahdottomaksi asetetulla aikarajalla painostaen. Ihmiset hikoilee ylipienten pöytien ääressä samalla, kun niiden rannekelloja tarkastetaan lunttien varalta. Kuselle pääsee saattajan kanssa, eli vähän niinkun ylppäreissä. Mä en tiiä, tuleeko ne sinne koppiin mukaan, ei varmaan. Eväitä ei muistaakseni saanu olla. Sä oot mennyttä, jos alkaa yskittää, koska sellaseen kuluu ihan turhaan aikaa.
Joo, ei se noin paha ollut. Mun keho on varustettu ihan sairaan hyvällä rakolla, joten pystyin köykäsesti istuu sen koko ajan siellä salissa kokeen ääressä. Siltikään en kerennyt tehdä koko koetta loppuun asti. Pääsin sisään luultavasti sen takia, että kaikki tehtävät, jotka arvasin, arvasin oikein. Anyway, tämmösen tiukan väännön jälkeen täytyisi luultavasti olla ylpeä onnistumisestaan. Sisään pääsi muistaakseni alle 10% hakeneista. Jos sä sanot opiskelevas tässä mestassa, nousee keskustelukumppanille varmaan joku tietty sellanen stereotypia susta. Ainakin se, että oot hyvä koulussa ja oot jaksanu lukea ja luultavasti myös, että olet motivoitunut jne. Ja kyllä ne ihmiset siellä onki. Varsinki ekan vuoden opiskelijoilla on varmaa tosi coolii, ku on päässy sinne. Ja kyllä mäki olin aika ylpee, mutta sit jossain vaiheessa tajusin, että ei oo mitää järkee brassailla ja välttelin koko aiheesta puhumista.
Ja mä en tykkää olla tuolla, koska en oo niinkun muut. En mä istu sinne lössiin ollenkaa. Ensinäkään en oo enää ollenkaa hyvä koulussa ja en oo motivoitunut. En tiiä johtuuko se siitä, etten tunnu kuuluvani sinne, vai onko syy syrjäytymiseen just siinä et oon tällänen paska lahna. Just tossa viime jaksossa oli taas jotai ryhmätöitä. En kestä niitä, en haluais tehdä, koska musta tuntuu, et painan muiden ihmisten arvosanat alas. Mut pakko on. Mulla on vaan se mentaliteetti, etten kyl lopeta tota kesken. Jos oon ajanu itteni tähän "suohon", niin tästä kyl nousen ihan ite ylöski.
Opiskelijaelämä on sellasta ryyppäämistä ja erilaisiin eventteihin ja approihin jne. osallistumista. Ei mulle. Mulla ei oo opiskelijakavereita. Tää on tosin säästänyt ihan saakelisti rahaa mulle. Mut toisaalta, mulla ei oo mitään, mitä mä muistelisin opiskeluajalta, muutaku sitä, miten paskaa siellä oikeesti oli. Mä koen että kaikki on mulle vähän niinkun uhka. Aina uudelle kurssille ilmottanutuminen tarkottaa sitä, että tarttee jännittää, tuleeko esitelmän pitämistä, rymätöitä tai jotai muuta, missä pitää esittää sellasta saatanan kiinnostunutta ja innokasta opiskelijaa, joka tekee kaikkensa vakuuttaakseen professorin omasta osaamisestaan ja erinomaisuudesta. Tää on tämmöstä suorittamista, tässä ei oo mitään kivaa. Mulla ei oo mitään kivaa mitä mä odottaisin.
Mun opiskelua ei tahdita nää opiskelijabileet. Oon osallistunut yksille vappubailuille, joista ei oo paljoo kerrottavaa. Oon niin epäsosiaalinen, et nyhvään lonkero kädes jossai puskan takan koko illan. Jumalauta miten urpoa. Tota voisin tehä vaikka himassa, riipasta kännit ja tsittailla täällä vaa. Eikä tartteis ees laittautua... ja sit ku bailut on loppu, nii ei tartteis kuluttaa aikaa meikin pesemiseen.
Joo en jaksa enää valittaa, huomen on luento ja mun pitää olla tosi skarppina aamulla. Täytyy boostaa mun henkinen olemus sellaselle innokkuuden tasolle, että olen edes etäisesti uskottavan olonen henkilöhahmo. Ts. en saa nukahtaa sinne.
