Jaah nyt on taas hyvä aika kirjottaa tänne näin. Olen nimittäin kännissä vähän, eikä mitään estoja rajoittamassa ajatuksen kulun pukemista sanoiksi. Kyllä, olen yksin. En useinkaan kännää yksin, mutta tänään on poikkeus. Ei mitään erityistä syytä. Kävin aikaisemmin illalla elokuvateatterissa ja meikäläisellä on boxi olutta Virosta. Hobitti III tuli katsottua. En käynyt yksin katsomassa. Oli yks tyyppi mukana.

Joo siis joo. Tämän tyypin tapasin taannoin jossakin goatrancebailuissa. Ollaan harvakseltaan nähty toisiamme sen jälkeen. Itse pidän ko. henkilöä ihan kaverina, mutta veikkaanpa, että hän itse haluaisi kanssani seurustelusuhteeseen. Ainakin toissapäiväisen pussailun ja koskettelun huomioon ottaen. Itse kun olen sen verran urpo, etten osaa sanoa ei. Tänään meni kyllä ihan OK. Kaverilla oli tapaaminen heti leffan jälkeen joten painuin kotio. Mukava tyyppi sinänsä, mutta mua vaan ihmetyttää, että miksi se lähentelee mua, vaikkei edes tunne. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin aika tylsä tyyppi. Noh, ajan kuluessa se varmaan huomaa sen. Sitte ei olla edes kavereita. Kyllä mä tän kaavan jo tunnistan!

En muista mainitsinko jo, vai tiesinkö edes meneväni Puolaan. Gdanskissa tuli siis käytyä. Toisen frendin kanssa tosin. Hänellä ei ole mitään taka-ajatuksia. Mukavaa oli. Aika perussettiä. Vähän hiljainen ihminen, mutta toisaalta eipä se mua suuresti haittaa. Sillä oli kuitenkin jotakin kummia juttuja. Jouduin esim. laittamaan kuulokkeet korvaan joka kerta, kun kaveri kävi vessassa. Hassua. Tai ei niinkään, koska itsellänikin on hassuja tapoja ja tilanteita, jotka saattavat laukaista ahdistusta. Tein työtä käskettyä. Mitään kiusallisia tapahtumia ei sattunut. Oli onnistunut reissu ja jäi hyvä maku suuhun. Lontoo tosin oli huikeempi.

Mun mielestä on kiva asua yksin. Kukaan ei oikeestaan välitä paskaakaan, mitä teen. Kämppiksen kanssa oli toisin. Piilottelin tätä blogia siltä, mutta nyt olen jopa uskaltanut tallentaa salasanankin koneelle. En välitä oikeen enää. Voin kävellä täällä ihan alasti. Ihanan vapautunutta eloa ja ainoa pakkomielle, mikä on tallella, on hiusten harjauksen yhteydessä laskeminen. Vieraat ahdistaa aina. Täytyisi muutama tyyppi tänne kutsua, mutta jotenkin tuntuu, että ne ajattelee musta kummallisia asioita. Esimerkiksi "miksi asun näin pienessä kämpässä, teinpä huonon diilin". Tai että "haiseepa täällä paska". Kun on niin pieni asunto, niin kaikki henkilökohtainen on näkyvillä. Kuumottaa vähän.

Äh... en jaksa enää kirjottaa. Pahoittelen vielä kielenkäyttöäni sekä kirjoitusvirheitä. Moikka!